Fagervik – Inkoo, 2018

Ilmakuvausta Fagervikin kauniissa ruukki miljöössä, 09/2018.

Historiaa Fagervikin ruukista ja Suomen ainoasta yksityisestä kirkosta(?)

Lainauksia Fagervik.fi sivuilta

Ylellisen luonnonkauneuden, vehreyden ympäröiminä ja järven tuntumassa sijaitsevat kartano, kirkko, pajat, puisto sekä punaiset mökit luovat ainutlaatuisen 1700-luvun miljöön, jota on vaikea löytää muualta maassamme.

Täällä kulttuurihistoria ja nykypäiväinen maatalous kohtaavat ja yhtyvät tavalla,  joka on monen sukupolven määrätietoisen työn tulos. Voit kiertää ruukkia kävellen ja museossa voit tutustua ruukin ja kartanon historiaan. Fagervikin museo on auki kesäisin ja Museon vieressä sijaitsee kahvila.

Historia

Fagervikin ruukki perustettiin v. 1646 ruotsalaisen Carl Billstenin toimesta. 1700-luvun alussa toiminta oli kuitenkin hiipunut ja ruukki oli rappeutunut täysin isonvihan seurauksena.

Vuonna 1723 Hisingin ruotsalaisveljekset ostivat ruukin tärkeine ruukkioikeuksineen. Siitä lähtien Fagervik on ollut saman suvun yhtäjaksoisessa omistuksessa. 1720-luvun puolessavälissä toiminnassa oli masuuna ja kaksi rautapajaa. Suomen ensimmäiset perunat viljeltiin Fagervikissa samaan aikaan.

Michael Hisingin poika Johan peri Fagervikin v. 1756. Voidaan sanoa, että hän on ollut Fagervikin merkittävin vaikuttaja ja kehittäjä. Ruukin toiminta kukoisti ja Fagervik oli alansa edelläkävijä. Johan Hisinger (aateloitu 1770) rakennutti mm. kartanon (1773) sivurakennuksineen (1762, 1763).

Johanin poika Mikael Hisinger jatkoi ruukkitoimintaa. Hän loi perustan ranskalaiselle puutarhalle ja hänen käsialaansa ovat myös englantilainen maisemapuutarha kiinalaisine paviljonkineen.

Mikaelin pojasta Fridolf tuli isänsä seuraaja v. 1824. Suomi oli liitetty Venäjään, mikä aiheutti ruukkitoiminnan edellytyksille vaikeuksia. Fridolf ryhtyi kehittämään Fagervikin toista toiminta-alaa, maataloutta, pohjustaen täten tulevaa rakennemuutosta. Hän rakennutti valkoisen Orangerian v. 1844, jossa viljeltiin mm. ananasta, orkideoita ja sitrushedelmiä.

Fridolfin kuoltua hänen poikansa Eduard peri Fagervikin v.1885. Hän jatkoi maatalouden kehittämistä, kun taas ruukkitoiminta jatkoi hiipumista. Vuonna 1903 suuri kankivasara löi viimeisen lyöntinsä, 257 -vuotinen ruukkitoiminta oli tullut tiensä päähän.

Eduardilla oli neljä tytärtä, joista kaksi lunastivat Fagervikin itselleen, yhteisomistuksena. Tänä päivänä Fagervikin omistavat näiden kahden sisaruksen lastenlastenlapset; Otto von Frenckell, Barbara Hisinger-Jägerskiöld ja Eva Hisinger-Jägerskiöld.

 

Kirkko

Fagervikin puukirkolla on keskeinen sijainti ruukissa. Kirkko on yksi Suomen harvoja yksityisomistuksessa olevia kirkkoja. Kirkko valmistui v. 1737, kellotapuli ja hautakappeli v. 1766.

Kirkossa sijaitsevat pienet siniset urut ovat Suomen vanhimmat toimivat urut. Ne ovat rakennettu Tukholmassa v. 1726, tunnetun J. N. Cahmanin työpajassa ja lahja kirkolle Johan Hisingeriltä v. 1763. Kirkkoa koristaa myös monia muita menneiden sukupolvien lahjoittamia koriste-esineitä. Korkea-arvoisia vieraita kirkossa ovat olleet mm hallitsijat Kustaa III ja Aleksanteri I.

Kirkkoon voi tutustua opastettujen kiertokävelyjen yhteydessä. Kesä aikana kirkossa pidetään myös musiikkihartauksia.

Lainauksia Wikipediasta

Fagervikissa toimi 1646–1902 Suomen vanhimpiin kuulunut rautaruukki, jonka historiallinen alue on säilynyt nykypäiviin asti. Fagervikissa on myös kyläkirkko ja sen ympärillä matalia puisia työväenasuntoja. Fagervikin kartanon valmistui 1773, ja sen suunnitteli arkkitehti C. F. Schröder. Kartanon pohjoispuolella on laaja, englantilaistyyppinen maisemapuisto ja kartanon eteläpuolella puisto on hoidetumpi, lähinnä barokkityylinen muotopuutarha.

Fagervikin–Snappertunanjoen alue on maisemallisesti vaihtelevaa ja pienipiirteistä. Murroslaaksojen pohjilla virtaavat joet ja ravinteikkaat järvet luhtineen ja ympäryssoineen ovat alueen arvokkainta luontoa. Alue on yksi Suomen kansallismaisemista.

Lainauksia Museoviraston sivuilta

Fagervik on Suomen yhtenäisin ja edustavin esiteollisen ajan ruukkikokonaisuus. Ruotsi-Suomen suurvaltakaudella perustetun rautaruukin ympäristö yhdessä Skogbyn masuunin kanssa antaa parhaan kuvan 1700-luvun puolen välin ja lopun ruukkitoiminnasta maassamme. Ruukinalueen rakennuskantaan lukeutuu poikkeuksellisen edustavia kohteita.

Fagervik, ikäjärjestyksessä maamme viides rautaruukki, sijaitsee Kvarnträsketin järvestä merenlahteen virtaavan joen koskipaikoissa.

Rautaruukin vanhat pajat ovat lähinnä päärakennusta puistoon rajautuvalla alueella. Vanhimpia tuotantorakennuksia ovat kankivasarapaja vuodelta 1758, nippuvasarapaja vuodelta 1765, tinauspaja 1780-luvulta sekä vanha vesisaha 1890-luvulta. Ruukin puinen ristikirkko vuodelta 1737 on kartanon ja pajojen vieressä ruukinkadun alkupäässä. Kirkon kiinteä sisustus lienee alkuperäinen. Kivimuurin ympäröimällä kirkkomaalla on alaosaltaan harmaakivinen, muutoin puinen kellotapuli ja Hisinger-suvun vaaleaksi kalkittu barokkiklassillinen hautakappeli vuodelta 1766. Ruukinkujan puiset, alunperien seppien asunnoiksi rakennetut punamullatut talot ovat 1700- ja 1800-luvulta. Ruukkikokonaisuuteen kuuluu lukuisia vanhoja talousrakennuksia sekä nykyisen päärakennuksen pohjoispuolella vanha, puinen päärakennus 1720-luvulta.

Ruukinkartanon puutarhat ja puistot ovat merkittävimpiä historiallisia puutarhoja maassamme. Kartanoon liittyy laajahko, 1700-luvulta peräisin oleva muotopuutarha, joka laajenee terassoituna maisemapuistona aluetta idässä rajaavaan kalliomuodostelmaan. Muotopuutarhan korkeimmalla kohdalla on 1840-luvulla rakennettu goottilainen kasvihuone.

Ruukinkartanon pohjoispuolella on useiden hehtaarien kokoinen, osin istutettu puistometsä, johon sillan välityksellä liittyy Brännäsholmin suuri englantilainen puisto. Sen länsirannalla sijaitsee maassamme ainutlaatuinen kiinalainen paviljonki, joka on rakennettu 1780-luvulla puusta eurooppalaisten esikuvien mukaan. Alkuperäinen ulkomaalaus on 1889 korvattu nykyisellä monivärisellä maalauksella. Huvimajan sisätilat, seinät, ikkunat, kiinteät penkit ja ikkunoiden edessä olevat pikku pöydät on taidokkaasti maalattu kiinalaisilla koristeaiheilla.

Fagervikin ruukki oli toiminnassa 1646-1902. Rautaruukin perusti ruukinpatruuna Carl Billsten 1646. Suuren Pohjan sodan jälkeen Fagervik siirtyi Hising-suvulle, ja ruukki rakennettiin uudelleen. Tärkeä vaihe ruukin historiassa alkoi vuonna 1730, kun se sai rautapellin ja tinatun läkkipellin valmistukseen lähes yksinoikeuden Ruotsissa. Ruukin kukoistuskautta oli 1700-luvun jälkipuolisko, jolloin Johan Hisinger omisti Fagervikin. Läkki- ja kattopellin valmistus jatkui vuoteen 1823. Vuosien 1808-1809 sota katkaisi Suomen taloudelliset ja poliittiset siteet Ruotsiin, mikä merkitsi pellinvalmistuksen loppumista Fagervikissä.

Vuonna 1824 ruukinpatruunaksi tuli Fridolf Hisinger, joka laajoin maaostoin muutti Fagervikin maatalouden ja karjanhoidon varaan rakentuvaksi suurtilaksi. Hänen poikansa fil. tri. Eduard Eugèn Hisinger (1832-1904) oli Fagervikin viimeinen ruukinpatruuna. Raudanvalmistus loppui 1902.

Ruukkiyhdyskunnan ensimmäinen kirkko lienee rakennettu jo 1600-luvun puolivälissä. Ruukinpatruuna huolehti papin palkkaamisesta aina vuoteen 1870 asti, jolloin velvollisuus siirtyi Inkoon seurakunnalle. Nykyinen kirkko rakennettiin 1736-1737 rakennusmestari Johan Friedrich Schultzin johdolla.

C.F. Schröderin suunnittelema päärakennus oli valmiina 1773. Yksikerroksiset sivurakennukset olivat valmiina jo 1760-luvulla (1762). Puistojen uudistaminen ja laajentaminen tapahtui 1780-1820 välisenä aikana, Mikael Hisingerin ollessa ruukinpatruuna.

Linkit

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s